Rastiviikot edustavat pääasiassa suunnistuskansan lomailua rakkaan harrastuksen parissa. Liian kireät suunnistussukat ja otsapannat on jätetty kotiin ja kompassiranne on löysätty pykälää normaalia notkeammaksi. Toki hikipisaroita kirvoitetaan, pummeja harmitellaan ja menestymistä tavoitellaan, mutta ennen kaikkea aikaa vietetään yhdessä suuressa suunnistusperheessä. Niin Fin5 kuin Kainuun rastiviikko ovat jo tältä kesältä ohitse, mutta mikä olisikaan parempaa kuin hypätä kahden reppureissaajan, Essin ja Vilman, rinkkaan Fin5 suunnistusviikolle.
Neea pokkaamassa 1. päivän voittopalkintoa. |
Sunnuntai oli kesän eka hellepäivä ja kaunis sää
sprinttikisalle. Vilmalla ja miulla oli vielä sprintti hakusessa, mutta Neea
näytti mallia voittamalla sarjansa 1. osakilpailun.Viikon paras uutinen
kuultiin samana päivänä, kun selvisi, että telttailualueen lähellä olevan
koulun keittiötä ja suihkutiloja saisi käyttää viikon ajan, mikä helpotti
huomattavasti elämää.
Sateenvarjollekin löytyi käyttöä auringon porottaessa. |
Muut kisat tarvottiin ”kauniissa
avokalliomaastossa”, joka osoittautui puskaksi ja harvennushakkuiksi. Tossu ei
noussut tarvittavaa vauhtia, ja joka kisassa tuli vähän kämmäiltyä, tiistaina
enemmänkin. Torstaina kolautin polveni kiveen, mikä aiheutti ongelmia kisassa
vielä perjantainakin. Vilmalla taas kulki juoksu, mutta vaikea maasto vaati
keskittymistä alusta loppuun, mikä ei aina onnistunut. Muut Vuokselaiset
suoriutivat hienosti, vaikka rastipisteet olivatkin haastavia.
Mynämäki sijaitsee aivan Turun lähellä, joten
välipäivänä käytimme mahdollisuuden hyväksi ja tutustuimme kaupunkiin. Kävimme elokuvissa, ja kiipeilemässä, syötiin hyvää kiinalaista ja otimme liikaa aurinkoa Ruissalon rantahietikolla. Kesän ensimmäinen hellepäivä pääsi yllättämään, joten viimeiset päivät kärvisteltiin palaneen selän kanssa rinkkoja kannettaessa.
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti