Maajoukkueilla loisto-olosuhteet Saariselällä

Alamäkivedot ja loppupalauttelu

Aikuisten ja nuorten maajoukkueryhmät leireilivät Saariselällä SK Vuoksen väellekin niin tutussa Tievan Tuvassa ja sen ympärysmaastoissa. Valmentajat Tonna ja Autio loihtivat loistokunnossa olleen laajan uraston, jota hyödynnettiin hyvin aktiivisesti koko leirin ajan. Säätkin suosivat koko viikon ajan, ainoastaan yhtenä päivänä elohopea laski alle 10 pakkasasteen.

Leiri alkoi lauantaina 29.11 ja kartan kanssa tehtyjä uratreenejä oli joka aamupäivä. Sunnuntaina sprinttivetoja, maanantaina käytävää sekä tiukkaa rastinottoa ja tiistaina kestävyyttä koeteltiin pitkänmatkan yhteislähtökilpailulla. Keskiviikkona vuorossa oli huijauksen omaisesti alamäkiharjoituksena markkinoitu treeni, jossa ajallinen painopiste kääntyi kyllä ylämäkitaaperruksen puolelle. Torstaina samaisessa mäkisessä maastossa oli neljä noin 10 minuutin vetoa, jossa pareittain tai pienissä ryhmissä koeteltiin hermojen pitävyyttä ja vauhtia.

Urahiihto on lihaksille alkuun melkoinen shokki, joten päivän toinen harjoitus on ollut kevyttä pertsaa tai juoksua. Hölläily tulee jo tässä vaiheessa harjoituskautta muutoinkin tarpeeseen, sillä katsastuskilpailut EM-kilpailuihin ja nuorten maaotteluun lähestyvät 13.-14.12 Ylläksellä järjestettävien Ensilumen rastien yhteydessä. Suomalaisten tilanne on tässä vaiheessa harjoituskautta erinomainen, sillä maajoukkueet ovat päässeet tekemään lajinomaisia harjoituksia paremmissa olosuhteissa, kuin yksikään toinen maajoukkue. Eivind Tonnan sanojen mukaan ”olemme nyt joukkueena pienen askeleen edellä muita joukkueita, mutta haasteena tulee olemaan tuon pienen etumatkan säilyttäminen koko kauden ajan”.

Urilla riitti lunta

Ensilumen rasteja siirrettiin viikolla eteenpäin sääennusteiden näyttäessä lumipulaa, joten maajoukkueurheilijat ovat olleet tiukan valinnan edessä. Lähteäkö välillä takaisin etelään vai ollako kaksi viikkoa putkeen pohjoisessa? Varmaa on ainakin se, että siirto vaikuttaa oleellisesti tapahtuman osallistujamääriin, sillä monien seurojen majoitus loppuu jo ennen kilpailuja, niin myös SK Vuoksella. Toiveissa kuitenkin on, että Ylläksellä pystyy tekemään laadukkaita treenejä sekä hiihtäen että harjoitus-urastolla.

Suut makiaksi pikkujouluissa

Olkaa kuulolla, sillä SK Vuoksen lumileiri Ylläksellä on jo alkanut ja terveisiä tuolta leiriltä tullaan varmasti kuulemaan.

Taitoa ja tekniikkaa Vuokatin lumilla

Leiri saatu päätökseen - thumbs up!

Hiihtosuunnistajien haastajaryhmän perinteinen syysloman leiri on juuri saatu päätökseen. Takana on neljä onnistunutta leiripäivää Vuokatin erinomaisissa maastoissa ja upeassa aurinkoisessa pikku pakkasessa. Nyt taivaalta tulee räntää ja vettä, joten kotiin paluukaan ei oikeastaan harmita…

Haastaja-ryhmän leirit ovat pyörineet viisi vuotta pääasiassa SK Vuoksen ohjaajavoimin. Kiitettävänä apuna ovat toki olleet Pekat Pulkkinen ja Valkonen. Leirit ovat tarjonneet liiton valmennusryhmään kuulumattomille nuorille hiihtosuunnistajille mahdollisuuden lajinomaisiin harjoituksiin, mutta ilahduttavan hyvin etenkin nuorten MM-ryhmä on ottanut leirit osaksi omaa leiritysohjelmaansa. Ohjaajien tavoitteena on ollut näyttää esimerkkejä erityyppisistä hisuharjoituksista niin sulalla kuin lumella. Vuokatin ensilumenlatu, runsaat polkuverkostot sekä vaaran nousut luovat erittäin monipuoliset ja ns. varmat harjoitusolosuhteet niin kesällä kuin syksyllä.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi juuri päättyneeseen ensilumenleiriin. Leiri alkoi keskiviikkoiltana kevyellä iltajumpalla ja ohjeistuksella tulevan leirin käytäntöihin. Totuttuun tapaan aamuisin klo 7.15 alkoi hiihtoharjoitus, johon oli liitetty suksiketteryyttä, tasapainoa, laskurohkeutta, sprinttejä, hisutasuria ja/tai kartanlukua. Aikaisella aamulla on varmistettu rauhallinen ja parhaassa mahdollisessa kunnossa oleva latu. Epäinhimilliselle kuulostava aamuherätys on uponnut nuoriin urheilijoihin yllättävän hyvin ja parhaat puolet on omaksuttu erinomaisesti. Liisakin totesi, että ”on ihan parasta, kun saa syödä kunnon aamupalan ja pääsee nukkumaan aamupäikkärit treenin jälkeen!”

Iltapäivän treeninä oli kartanlukua kehittäviä harjoituksia, kuten muistisuunnistusta, normaalia suunnistusta polkurikkaassa maastossa ja corea yhdistettynä nopeisiin reitinvalintatehtäviin. Lisäksi sunnuntaiaamun kruunasi perinteinen leiriviesti, jossa kilpailtiin hiihdon ja sauvajuoksusuunnistuksen yhdistelmäkilpailussa pareittain.

Seuraava haastaja-ryhmän leiri on marraskuussa Vuokatissa yhdistettynä hisun VOL-leiriin. Silloin luvassa on jälleen runsaasti suksilla oloa ja taiturointia kartan kanssa.

25mannassa hymyä ja aurinkoa

Pitkän tauon jälkeen SK Vuoksi osallistui 25mannaan. Tavoitteena oli lähteä hakemaan hyväksyttyä suoritusta ja onnistumisen elämyksiä.

25manna kilpailtiin kuluneena viikonloppuna Ruotsissa Haningenissa ulkoilualueella, vain 25 km Tukholmasta etelään. Kilpailualue koostui pienipiirteisistä mäkialueista, mäkien välisistä soista sekä runsaasta polkuverkostosta. Polkujen runsaus oli toisille haaste, toisille helpotus. Myös rastipisteiden kanssa sai olla tarkkana, jotta oma lippu löytyi sujuvasti. Ruotsalaiseen tapaan pienipiirteisiä alueita oli paikoin yksinkertaistettu hyvinkin ronskilla otteella ja samaistamisvirheiden riski oli suuri tämäntyyppisessä maastossa.

25mannan luonteeseen kuuluu, että joukkueessa on pääsarjalaisten lisäksi myös junioreja ja ikäsarjalaisia. Tänä vuonna SK Vuoksen joukkue oli tietoisesti pääasiassa junioripainotteinen, kokeneita kehäkettuja toki unohtamatta. Uusien elämysten tuottaminen ja seurahengen kohottaminen olivat matkassa varsinaista lopputulosta tärkeämpiä. Se, että mahdollisimman moni koki uudenlaisen suunnistuselämyksen ja onnistumisen tunteen, on mielestäni arvokkaampaa, kuin sijoitustavoitteet. Kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko ja lämminhenkinen tunnelma loivat loistavat puitteet onnistuneelle suunnistuspäivälle ja sellainen siitä myös tuli!

Seuramme leirissä pitkin päivää toistui mantra ”tärkeintä on hyväksytty suoritus, kaikki muu on plussaa”. Syy tähän juontaa edellisiin 25mannan reissuihin lähes 10 vuoden taa, jolloin hyväksyttyä suoritusta ei tahtonut saada puhumalla eikä edes tuomareita lahjomalla, vaan hylsyjä tuli vuosi toisensa perään. Tänä vuonna ”kolmen piipin taktiikka” toi tulosta ja niitä plussia eli muitakin ilonaiheita löytyi. Hattua nostan erityisesti meidän junnukaartille Neea, Eetu, Niilo ja Eeka, jotka osoittivat kylmähermoisuutta ja suoriutuivat urakastaan mainiosti. Toivoa siitä, että SK Vuoksesta nousee vielä eteviä metsämenijöitä todellakin on.

Toki matkaan mahtuu monia muitakin elämyksiä kuin itse suunnistus. Monelle jäi varmasti mieleen esimerkiksi paikallisjunalla liikkuminen kisapaikalle ja laivalla vietetty aika. Näinhän sen täytyy mennäkin.

Kuten Robinkin laulaa: ”Meil on hyvä jengi koossa taas, ei todellakaan olla synnytty ottaamaan. Tää on parasta just nyt, tää on parasta just nyt!”

Tästä pääset kurkkaamaan 25mannan kuvagalleriaan: 25manna kuvat

Spurttia ja sporttia Hollolassa - SM-sprintin muodossa

Suunnistuksen SM-sprintit kilpailtiin 20.9.2014 Hollolassa.

Hollolan keskustan ympäristö tarjosi loistavat puitteet vaativalle sprinttisuunnistukselle ja ratamestari Juhani Jaskari oli onnistunut ratojen laadinnassa hienosti. Osalla sarjoista radat olivat aavistuksen ylimittaisia ja ruuhkanpoikasia pääsi syntymään johtuen suurista osanottajamääristä ja aavistuksen niukasta rataskaalasta. Kaiken kaikkiaan mahtavat kilpailut, jotka vaativat tiukkaa suunnistuskontrollia, erittäin huolellista reitinvalintaa ja vauhdikkaita jalkoja.

Myös kilpailukeskuksen valinnassa oli onnistuttu erinomaisesti. Tiivistunnelmainen torialue tarjosi hienot puitteet seurata kilpailua ja olipa palvelutkin kohdillaan. Makkaraperunagrilli, torikauppiaat ja kauppojen palveluita unohtamatta takasivat tyytyväiset ilmeet kilpailijoille ja kisaturisteille. Aamulla monen silmät alkoivat kiilua (ehkä hieman eri syistä), kun kisakeskuksen laidalta bongattiin S-Market, Punnitse&Säästä sekä Suomen versio Systembolagetista.

Tässäpä vielä muutama päivään kiinteästi liittyvä luku:

1949. Uusi osanottajaennätys suunnistuksen SM-kilpailuissa. Sprintti kasvattaa suosiotaan jatkuvasti, kynnys osallistua sprinttaamaan on matala ja yhdistetyt kilpailut R1 ja R2 ryhmille takaavat sen, että monesti R1 ryhmän kisoissa huoltajan rooliin ”tyytyvät” pääsevät myös ulkoiluttamaan tossujaan numerolappu rinnassa.

10:29. Myös sarjat H14 ja D14 olivat mukana sprintin SM-kilpailuissa mittelemässä mitalien väreistä. D14 sarjan voittaja vastasi päivän nopeimmasta finaalisuorituksesta ajalla 10.29.

17,5. Suunnistuksen vaatetusta koskevat sääntömuutokset ja ajan trendi ovat edesauttaneet suunnistajien vaatetuksen muuttumista yhä trendikkäämmäksi. 17,5 cm on oikeaoppisten sprinttishortsien lahkeen pituus. Älkääkä unohtako Zeropointeja (pitkävartisia ja usein hyvin värikkäitä kompressiosukkia)! ;)

Atso spurttaa loppusuoralla.

1:200. Karsinta sulkeutui 10.00 ja moni kilpailija tuskaili etukäteen kuinka ajan saisi menemään, kun oma lähtöaika lähenteli puolta päivää. Onneksi kisajärjestäjät olivat keksineet suunnistajille monenlaista ajanvietettä karsinta-alueelle. Ehdottomasti suosituin viihdyke oli vessajonossa seisoskelu. Lähes 2000 kilpailijaa ja 10 bajamajaa samaan aikaan samassa paikassa takasivat sen, että jonossa seisottiin. Osa rupatellen tuttujen kanssa, osa syventyi omiin mietteisiinsä ja osa takuuvarmasti keskitti ajatuksensa otsassa sykkivään kuplaan. Kaikki eivät tietenkään tyytyneet vain seisoskeluun. Suosittua ajanvietettä oli myös ”etsi puska”-leikki, joka osoittautui yllättävän haastavaksi karanteenialueella – etenkin naisille.

SK Vuoksella oli mukavankokoinen kööri haastamassa itseaan sprintin sokkeloissa. Mitaleja taikka plaketteja ei tänään sadellut, mutta muutama mukava sijoitus kylläkin... Päivän tulokset löydät tästä: Tulokset SM-sprintti

KLL:n revityimmät suunnistajat

KLL:n suunnistuskilpailut suunnistettiin tänä vuonna Tampereen Kaukajärvellä. Bussi Imatran keskusliikenneasemalta lähti matkaan torstaina, mutta meidän kisoihin valmistautumisemme alkoi jo muutamaa päivää aikaisemmin. Jo heti alkuviikosta alkoi niiden "täydellisten" juoksuhousujen metsästys ja tuskailu siitä, kenen kanssa pääsisi vaihtamaan kisapaitaa, sillä onhan se tärkeä ja jokavuotinen perinne KLL:ssä! Oltiin tyttöjen kanssa päätetty kerrankin panostaa kunnolla ja tehdä jotain hauskaa porukalla! Laitettiin jalkaan hassuimmat housut mitä löydettiin, hiuksiin saparoille, piirrettiin huulipunalla sydämet poskiin ja vaihdettiin paitaa kavereiden kanssa. Ja taisi se Miikakin saada letin hiuksiin ja sydämet poskiin Onneksi saatiin sitten paidat vaihdettua, sekä ne housutkin jalkaan ja päästin kisamaan saparot heiluen!
Vähän kun saatiin hullutella, päästiin hyvälle kisafiilikselle ja taisi se fiilis näkyä myös muille, kun Suunnistaja-lehden toimittajakin tuli meitä haastattelemaan kuvien kera.

Itse kisa taisi kuitenkin kaikilta meiltä isommilta mennä aika ala-kanttiin. Lukuunottamatta tietenkin Essiä, joka ansaitsi jälleen paikan palkintojenjaossa, hyvä Essi! Me muut teimme tyhmiä virheitä, ja vielä helpoissa paikoissa. Yksi hylsykin ikävä kyllä tuli.. Tässä sen taas huomaa, että oli kuinka helppoa tahansa, virheiden tekeminen onnistuu aina! Onneksi meillä oli kuitenkin matkassa mukana näitä junnuja pitämässä SK Vuoksen lippua korkealla. Onnittelut siis vielä Eetulle ja Neealle hienoista suorituksista

Illalla kisojen jälkeen oli tietenkin palkintojen jako ja kisadisco. Palkintojenjakotilaisuudessa päästiin siis hurraaman kolmelle vuokselaiselle, mikä oli tosi hieno juttu! Disco sen sijaan ei ollut mikään ihmeellinen, mutta meillä oli silti tyttöporukalla ihan mukava ilta. Vaikka kisat menikin tällä kertaa heikommin, oli reissu varmasti kaikkien mielestä kiva ja kaikilla ainakin näytti olevan hauskaa! Vaikka aina ei voikkaan onnistua, tällaiset isot kisareissut on kaikista kivoimpia ja myös mieleenpainuvimpia. Päästiin näkemään kavereita ja viettämään aikaa yhdessä ja tunnelma KLL:ssä on aina katossa ja fiilis kohdallaan. Siksi näistä kisoista tuleekin aina parhaat muistot ja kokemukset


Tällainen reissu tällä kertaa, takapenkin tytöt kiittää ja kuittaa!
Liisa, Viivi ja Roosa