lauantai 19. joulukuuta 2015

Menevää hisua Ylläksellä


SK Vuoksen perinteisen hiihtosuunnistus- ja hiihtoleirin päättymisestä on kulunut jo viikon verran aikaa, joten raportti leiristä on valmistunut, vaikka kynä ei kuulemma vieläkään meinannut pysyä kädessä rasituksesta johtuen…
Pimeän laskeuduttua sateen raikastamalle Imatralle torstaina 3.12, vajaa kymmenen hengen iskujoukko kokoontui Vuoksen Kumin pihalle tarkoituksenaan siirtyä lumen perässä vajaa 1000 kilometriä pohjoiseen. Porukka täydentyi vielä Ruokolahdelta ja Juvalta. Lisäksi yksi autokunta veteli jo hirsiä Oulussa, muun porukan saapuessa välimajoitukseen hieman ennen puoltayötä.
Aamiaisen jälkeen matka jatkui ja samalla lumen määrä pientareella lisääntyi pikku hiljaa päämäärän lähestyessä. Kaikille uusi majoituspaikka Ylläsjärveltä löytyi etulinjalta ensimmäisellä yrityksellä, osa porukasta kävi tarkastamassa hieman isompien huviloiden pihat samalla innostuen turhaan majoituksen tasosta, mutta eipä meille varatuissa huoneistoissakaan ollut mitään valittamista. Parvella ainakin oli hyvin lämmintä koko viikon ajan. Perjantain ohjelmassa oli vain tutustumista hiihtoliikkeisiin ladulla, jonka jälkeen olikin mukava asettua Jussin lihapatojen ääreen saunan raikastamana.

Lauantaina ja sunnuntaina osa leiriläisistä osallistui perinteiseen kotimaisen hiihtosuunnistuskauden avaukseen, Ensilumen Rasteihin. Alueella kilpailtaan edeltävillä viikoilla myös hiihtosuunnistuksen Maailman Cup -kilpailut, joissa myös leirillä olleet Liisa ja Roosa kävivät jo avaamassa kautensa. Kisat olivat lähinnä harjoitusta, mutta yleensä se harjoitusfiilis unohtuu heti kun laittaa numerolapun rintaan (reiteen). Hyviä suorituksia nähtiin paljon.
Viivalla pysyminen vaati tarkkuutta.
Täten vasta maanantaina päästiin koko porukan osalta kunnolla harjoittelun pariin, vaikka tosin poikien sunnuntai-illan palauttelulenkki lipsahtikin Ylläksen huipulle. Maisemat eivät kuulemma olleet pimeässä näkemisen arvoisia. Aamupäivällä tehtiin ”noin viiden kilsan viivahisu”, joka osoittautui tuplasti suunniteltua pidemmäksi. Tavoiteajoissa kuitenkin pysyttiin, vaikka osa urastosta olikin aiempien päivien pienten lumisateiden kuorruttama. Ocadia ja tulostinta ei ollut tietenkään käytössä, viivat syntyivät jännetuppitulehduksen uhkallakin perinteisesti punakynän avulla.

Tiistain pääharjoituksena oli se leirin ehkä odotetuin harjoitus, ”alamäkivedot”.  Neljä laskua, mutta myös neljä nousua. Ylläksen rinteet olivat yhtä vauhdikkaita kuten aina, mutta lopun loivemmalla pätkällä tiheä uraverkosto laittoi myös pääkopan tiukille, eikä virheiltäkään vältytty. Välinerikkojakaan ei tapahtunut, vaikka Veeti taisikin kokeilla välineiden kestävyyttä useamman kaatumisen voimalla.

Alamäen laskuasento on hiottu huippuunsa.
Huomionarvoista oli ”kesämies” Miikan ketterä esiintyminen urastolla. Juomavyö oli jätetty lisäpainoksi, jotta vauhti ei lopu kesken myöskään tasaisemmalla pätkällä… Illalla vielä osa porukasta uskaltautui pimeässä urastolle tekemään hyviä taitoharjoituksia ja taisi hurjin hisustaja käydä vielä keskiviikkonakin uuden lumisateen peittämillä urilla vääntämässä 13 kilometrin radan läpi lamppu päässä.

Leirin viimeisenä päivänä, joka tällä(kin) kertaa oli torstai, on perinteisesti tehty vain yksi harjoitus: pitkä hiihto. Sopivat hiihtoporukat sovittiin jo edeltävinä päivinä, ja ensimmäiset hiihtäjät painelivat ladulle ledien valossa jo seitsemän aikoihin. Tämä kahden hengen ryhmä saikin nauttia loistavista olosuhteista ihan rauhassa ensimmäiset kolme tuntia, kunnes vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä. Vähän vetoapua tuli Petteriltä, joka (neljällä jalalla) ravasi poikkeuksellisesti letkan kärjessä ainakin viiden kilometrin ajan. Hiihtoporukat saapuivat omaan tahtiin takaisin majoitukseen saatuaan tavoitteensa täyteen. Nämä tavoitteet eivät olleet ihan mitään pikkulenkkejä, sillä ”lyhyin lenkki” oli reilut 50 km ja viimeinenkin hiihtäjä tajusi poistua ladulta 100 kilometrin tultua täyteen. Tällä kertaa tytöt sisällyttivät Ylläksen huiputuksen lenkkiinsä, Miika sen sijaan päätti harjoituksensa parinkympin tasuriin (sisältäen Isomettän nousun) ladulla tapahtuneen suksirikon vuoksi. Lisätietoja tästä tapauksesta voi kysellä suoraan asianosaiselta. Palautuminen hoidettiin pitsoilla ja siivouksella, sillä jo aikaisin perjantai-aamuna autot sulatettiin ja matka kohti etelää alkoi. Matkalla tehtiin pieni pysähdys vieraan valtion maaperällä, mutta kotimaahan paluu sujui ilman suurempia rajatarkastuksia.

Leiri oli erittäin onnistunut ja olosuhteet täyttä priimaa. Leirin hiihtokuninkaaksi kruunattiin Lauri miehekkäällä reilusti yli 400 kilometrin saldolla, Veeti sen sijaan pokkasi palkinnon punnerrushaasteesta. Etelä-Karjalassa hiihto-olosuhteet ovat tällä hetkellä heikot, mutta viikon mittaisella lumileirillä saatiin kyllä nauttia hiihdon parhaista puolista koko rahan edestä. Lopuksi vielä isot kiitokset ruokahuollon onnistumisesta Jussille!


Rauhallista Joulunaikaa toivottelee,
Ville S

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kotron askelmerkit WCupin avaukseen



Hiihtosuunnistuksen maailmancup käynnistetään tulevana perjantaina Ylläksen maisemissa. Marraskuun aikaisesta ajankohdasta huolimatta olosuhteet näyttäisivät olevan turvattu parin viime viikon lumisateiden ansiosta. SK Vuoksesta mukana ovat Marjut Turunen ja Tuomas Kotro. Lisäksi Roosa Similä ja Liisa Nenonen pääsevät kokeilemaan vauhtiaan aikuisten kisoihin kansallisesta ryhmästä.
Tykkilumiladut ovat olleet avainasemassa.
Marraskuussa kuntoa on siis vielä hiottu kohti kuunvaihteen Ylläksen rupeamaa. Etelä-Suomen musta maa ajoi viikolla 45 monet maajoukkuehiihtosuunnistajat omatoimiselle leirille Rovaniemelle, mukaanlukien allekirjoittaneen.
Sauvarinteessä haettiin kovuutta - ja happoja.

Tievan urastolla sai kartanluku- ja urahiihtotuntumaa!
Rovaniemellä oli tuolloin huippukunnossa oleva ensilumenlatu, joten leirin pääpaino olikin hiihtotuntuman hakeminen lumella. Omalta osaltani leiri kesti 9 päivää sunnuntaista 1.11. maanantaihin 9.11. Pääharjoituksina leirillä tein maanantaina VK1 hiihtämällä 8x8min /3min, keskiviikkona MK sauvarinne 6x4min /6min sekä lauantaina hiihto kisavauhdilla 9x4min /3min. Rovaniemeltä suuntasin Lappeenrantaan ja hetkeksi myös koulunpenkille. Onneksi myös Imatralla oli ensilumenlatu avattu sillä välin!

21. marraskuuta moni hiihtosuunnistaja testasi vauhtiaan maastohiihdon Suomen Cupissa Rovaniemellä, niin myös minä. Hiihtokisa viikkoa ennen Ylläksen kisoja toimi hyvänä karstan polttona. Täytyy sanoa, että tuli kyllä itselleni ihan tarpeeseen. Sen verran oli meno kylmää vielä ladulla.
Rovaniemeltä suuntasimme Saariselälle koko maajoukkueen voimin. Ryhmä Urpalainen loihti meille loistavan harjoitusurastoston Tievatuvan  maastoon. Focus oli täten teknisissä karttatreeneissä ja lajituntuman viimeistelyssä.
Tänään siirryimme Ylläkselle. Huomenna on vuorossa vielä suksien testausta, sekä model event. Perjantaina päästään vihdoin itse hauskuuden pariin!
-Kotro
Kisoja voi seurata osoitteista
http://ensilumenrastit.fi/2015/
http://www.kestavyysurheilu.fi
http://orienteering.org/time-schedule-for-skio-world-cup-opening-round/

perjantai 23. lokakuuta 2015

Dark-O parisprintti 22.10.2015 osa 1. Fear of the Dark?



Kuutostien Kupin finaalien jälkeen moni yösuunnistaja koki “valopäätyhjiön” aiheuttamaa ahdistusta. Tätä ahdistusta lievittämään ladattiin kasaan Dark-O parisprintti muutamalla puhelulla. Ilmoitusta nettiin sekä sosiaaliseen mediaan ja kas kummaa, 40 hyvällä tavalla hullua valopäätä ilmoittautui heti mukaan. Ja kuinkas sitten kävikään…
Ilmoittautuneiden joukosta etukäteen ennakkosuosikiksi kohosi Mikko Raution ja Teppo Pellisen muodostama SK Punatähti. Olihan parivaljakko niittänyt mainetta ja heinää menneinä vuosina ympäri Etelä-Karjalan. Onhan mystinen metsätyömies Teppo valopäiden aateliaa, mitä yösuunnistukseen tulee. Kovimmiksi haastajiksi odotettiin Team AapoMiikaa sekä miehistön vaihdoksen juuri ennen starttia kokenutta Team Similää. Lauri joutui vaihtamaan ”hulivili” Simon legendaariseen Pappa Similään ja kuten tulokset kertovat, vaihto onnistui.
Muista joukkueista nostettakoon esiin nuoriso-osaston Team Peetu. Eetun ja Pyryn muodosta H14 tiimi pokkasikin kunniakkaan 3. sijan juuri Team AapoMiikan valon edestä. Team Wyborowa aiheutti ihmetystä, koska joukkueen avausosuuden juoksija Justyna Miclowski muistutti erehdyttävästi ratamestari Jussia sekä tulospalvelun Mikkensiä. Toveri joukkuetoveri Juri Nenowski takasi kuitenkin tämän vuoden 1989 naisten moukariheiton Puolan mestarin henkilöllisyyden oikeellisuuden.  Mukana oli mukavasti isä-poika, äiti-poika ym. perheen sisäisiä tiimejä, sekä muita kaverijoukkueita. Mutta vain yksi puutui. Missä oli Mr. Tiurun Peto? Poissaoloselvityksen voi toimittaa kolmena kappaleena Villen S-postiin. Mukaan on liitettävä skannattu dokumentti, johon on käsin kirjoitettu 200 kertaa: ”en enää koskaan missaa Dark-O parisprinttiä”. Ei selityksiä. Ei. No No.

Kartta hajontakaavioineen.
”Kilpailu” eteni odotetusti SK Punatähden ja Team Similän komennossa. Lopussa Team Similä niisti Punatähdet vaivaisella kahdeksalla sekunnilla. Toisaalta SK Punatähden Mikon nähtiin metsässä lainaavan toverillisesti varalamppuaan sammuneelle Papalle, joten voittojoukkue on vahvasti kiitollisuudenvelassa seuraavissa koitoksissa.. Seuraava paini käytiin pronssista Team Peetun, Team Liljan ja Team AapoMiikan välillä. Junnu-Eetu veti loppukirissä pisimmän korren juuri ennen Aapoa ja Team Liljan ankkuri Sallaa.
Summa summarum, tapahtuma oli onnistunut hienoisesta syyssateesta huolimatta. Mukana oli HC suunnistajia, kuntoilijoita sekä junnuja. Konsepti on helppo toteuttaa pienellekin alueelle. Saa käyttää, mutta ei ole pakko. Ehkä rauhallisemmin eteneville voisi riittää neljä osuutta? Dark-O kakkosta odotellessa, näihin kuviin, näihin tunnelmiin…  -J-

tiistai 22. syyskuuta 2015

Uusi lajivaltaus SK Vuoksen väreissä



Neea Pohjamo kuittasi SK Vuoksen historian ensimmäisen pyöräsuunnistuksen SM-mitalin Porin Yyterissa käydyssä sprintin SM-kilpailuissa. Lisäksi viikkoa myöhemmin Neea juoksi hienosti 8. sijalle suunnistuksen SM-sprintissä Tampereen Epilässä ollen paras SK Vuokselainen.

Neea on SK Vuoksen nuori ja lupaava suunnistaja, jonka vapaa-aika kuluu tiiviisti urheilun parissa. Hän nimittäin harrastaa suunnistuksen ohella myös jääkiekkoa ja pelaa Imatran Ketterässä C-tytöissä maalivahtina. Jääkiekossa Neea kuuluu N16-tyttöjen maajoukkueen leiritysryhmään. Myös hiihto kuuluu talven ohjelmistoon harrastusmielessä. Lentävä reportteri haastatteli Neeaa hyvin sujuneen viikonlopun jälkeen.

Kuinka innostuit pyöräsuunnistuksesta? Mitä erityisominaisuuksia siinä vaaditaan?
Äiti ja isä ovat nuorempana harrastaneet pyöräsuunnistusta. Kun äidin kanssa olemme käyneet maastopyöräilemässä, kiinnostus heräsi myös pysua kohtaan. SM-keskimatka oli ensimmäinen pysu-kisa ja sprintti toinen. Olen käynyt kesällä maastopyöräilemässä ja katsonut pysun MM-kisojen GPS-seurantaan. Lisäksi kerran kävin Karhumäen maastossa tekemässä pysu-treenin, mutta aika vähäisellä harjoittelulla siis läksin kisoihin.
Suunnistus pysussa on hyvin samantapaista kuin hiihtosuunnistuksessa. Polkumerkinnät kuvasivat paljon enemmän kuin normaalissa suunnistuskartassa, sillä ne kertoivat myös ajokelpoisuutta ja vaikuttivat siten reitinvalintoihin. Sellaista hisutatsia pyöräsuunnistuksessa vaadittiin.

Neea voitokkaassa lähdössä, katse tarkasti kartassa.
Aiotko tulevaisuudessa panostaa pyöräsuunnistukseen vielä enemmän?
Tarkoitus on ensikesänä pyöräillä ja harjoitella pysua enemmän. Sivulajina se kuitenkin pysyy ainakin vielä.

Onko sprintti sinulle omin matka vai löytyykö lempimatka jostakin muualta?
Sprintistä tykkään kyllä, mutta en osaa sanoa onko se lempimatka. Tykkään kyllä pitkästäkin matkasta. Toisaalta sprintti on erilainen ja nopeatempoinen ja siinä on osattava reagoida nopeasti, mistä tykkään kyllä tosi paljon.

Kuinka suunnistuksen SM-sprintti sujui? Olisiko siellä ollut eväitä voittoon?
Juoksuvauhti ei riitä kärkeen. Muutama pieni virhe tuli, mutta vaikea sanoa kuinka korkealle olisin sijoittunut ilman niitä. Olen kyllä tyytyväinen suoritukseen joka tapauksessa, sprinttiharjoittelua on kuitenkin tullut aika vähän.

Mikä on vahvuutesi suunnistajana?
Juoksu ei ole heikkous, mutta ”juoksuradoilla” en ole parhaimmillani. Tarkkuutta vaativissa maastoissa ja pitkillä matkoilla, missä joutuu keskittymään kauan, olen yleensä parhaimmillani.

Harrastuksia ja lahjoja urheiluun tuntuu riittävän. Mikä sinusta isona tulee?
En tiedä vielä yhtään. Ehkä urheilun parista löytyy ammatti tulevaisuudessa, mutta hirveän vaikea sanoa. Yläasteen jälkeen haen todennäköisesti urheilulukioon, mutta päälajin valinta vaikuttaa sitten siihen minne haen.

Linkki pyöräsuunnistuksen tuloksiin: http://www.rastikarhut.fi/wordpress/
Linkki suunnistuksen SM-sprintin tuloksiin: http://www.epilanesa.net/kilpailut/sm-sprintti-2015/

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mitä seuratyöntekijän päänmenoksi uumoillaan?


OPM myönsi alkukesästä tukea SK Vuoksen, Joutsenon Kullervon, Lappeen Riennon, Raja-Karjalan Suunnistajien ja RAPSU:n yhteisen seuratyöntekijän palkkaamiseen. SK Vuoksi oli prosessissa vastuullisena hakijana ja rahoittaa puolet seurojen omakustanneosuudesta, joten myös puolet toiminnan painopisteestä tulee olemaan Imatralla, puolet muilla seuroilla. Haku- ja valintaprosessien jälkeen tehtävään valittiin Etelä-Karjalassa hyvin menestyneenä suunnistajana ja hiihtosuunnistajana tunnettu Ville Saikko Lappeen Riennon väreistä. Villestä itsestään kerromme lisää myöhemmin, mutta valoitetaanpa hieman Villen tulevaa työnkuvaa.

Tiistai-iltana pidettiin seurojen edustajien ja Villen kanssa yhteinen suunnittelupalaveri, jossa tulevia toimenkuvalinjoja maalailtiin. Viiden seuran yhteinen seuratyöntekijä on toisaalta haaste seuroille siinä mielessä, että selkeän työnkuvan muodostaminen vaatii enemmän aikaa ja suunnittelua kuin yhden seuran seuratyöntekijällä. Toisaalta, kun linjat ovat löytyneet, työnkuva ei niin helposti paisu huomaamatta kuin pullataikina seuran hallinnollisilla tehtävillä, kuntorastien hoitamisella, kilpailujen järjestämisellä… Tiistai-illan palaverissa päälinjat ja seurojen tärkeimmät tarpeet löytyivät yllättävän helposti, eikä työmäärä tuntunut äkkiseltään musertavan suurelta. Korkeintaan ajoittain kiireiseltä. ;)

Ville kertoo aloittavansa työt erittäin innostunein mielin ja kokee tämänkaltaisen työpaikan olevan erittäin hieno mahdollisuus nuorelle urheilijalle aloittaa työuraansa. Työt alkavat 1.8.2015 ja ensimmäinen tehtävä on etsiä ja luoda seurojen urheilijoille yhteinen tiedotusfoorumi/-kalenteri, johon jo tiedossa olevat tapahtumat tulisi kootusti näkyviin. Myös vuosikellon hahmottelu on ensimmäisiä tehtäviä Villellä. Varsinainen uuden toiminnan luominen alkaa pikkuhiljaa ja pyörähtää käyntiin syksyn ja talven edetessä.

SK Vuoksen, Riennon, Rakkaan, Kullervon ja RAPSU yhteisiä tarpeita koettiin olevan urheiluakatemia, leiritoiminta sekä laadukkaat taitoharjoitukset. Urheiluakatemian kehityskohteena nähtiin toiminnan laadun parantaminen ja lajitreenien vetäminen. Etenkin Imatralla tilanne on yksilökestävyysurheilijoilla ollut erittäin heikko, sillä niin suunnistajilla, hiihtäjillä kuin juoksijoillakaan ei ole ollut valmentajaa akatemia-aamuissa mukana. Nyt tilanteeseen tulee jonkinasteista parannusta Villen myötä. Lisäksi seurojen nuorten yhteisen leiritoiminnan koordinoiminen ja suunnittelu sekä laadukkaiden taitoharjoitusten kalenterointi ja teemojen suunnittelu ovat tärkeitä tehtäviä, joita seurat toivovat seuratyöntekijältä. Toisin sanoen Ville on henkilö, jonka myötä seurojen välinen yhteistyö tiivistyy, päällekkäisyydet esimerkiksi taitoharjoituksissa poistuvat ja laatu nousee. Suunnistusharjoitusten järjestäminen on työlästä puuhaa, joten seurojen resurssien yhdistäminen on erittäin järkevää.

SK Vuokselaisia suunnistajanpolun eri vaiheissa.
Yhteisten tarpeiden lisäksi jokaisella seuralla on omia toiveitaan, johon seuratyöntekijää tullaan käyttämään. Lienee ei kuitenkaan ole suuri yllätys, että seurasta riippumatta keskeisimmät tarpeet liittyvät lasten ja nuorten toiminnan lisäämiseen, laadukkuuteen ja uusien harrastajien saamiseen ja pitämiseen lajin parissa. SK Vuoksella keskeisimmäksi tarpeeksi linjattiin lasten ja nuorten ympärivuotisen toiminnan tuottaminen, jolla saataisiin esimerkiksi innokkaasti Hippo-kerhossa käyneet lapset pysymään lajin parissa talven yli ja kehittymään suunnistuksen harrastajina kohti aktiivista nuorta suunnistajaa.

Ilmapiiri Villen ympärillä on odottavan innostunut ja palaverissa oli selvästi havaittavissa positiivista hyrinää valittua seuratyöntekijää kohtaan. Tsemppiä Villelle uuteen pestiin!

-anni