Ennen Syötteen pitkänmatkan SM-kisoja
pelottelu maastoista oli ainakin sujunut hyvin. Itse en päässyt elokuun alussa
olleelle leirille ja leiriltä tulleiden kommentit olivat vähintään kunnioitusta
herättäviä: tyhjä rinne, pelkkiä käyriä ja yksi muurahaispesä kilometrin
säteellä. Kiva juttu. Kartat harjoitusmaastoista ja tarinat 15 rastin radoista,
mistä vain 6 rastia oli löytynyt, vahvistivat hyvin mielikuvaa erittäin
vaikeasta maastosta.
Lopulta koitti lauantai aamu ja
kisapaikalle lähtö. Itselläni oli karsinnan lähtö vasta 13.39 ja lähtökynnyksen
sulkeutuessa 11.00 oli kauan aikaa miettiä tulevaa kisaa ja spekuloida maastoa,
sekä voivotella koleaa säätä. Olin kuitenkin rennolla mielellä, mikä tahansa
sijoitus kelpaisi, kunhan ei tulisi hylsyä. Niitä oli nähty tänä vuonna jo
tarpeeksi.
Karsinnan radat ja maasto eivät
kuitenkaan olleet niin haastavia kuin oletin, mutta fyysisesti rata, melkein
pelkän ylämäen tarpominen, ylitti kaikki odotukset. Rastipisteet olivat hyvin
vaikeita, mutta reitillä pystyi hyödyntämään paljon polkuja ja mökit
helpottivat olinpaikan paikantimasta. Käyräsyheröä oli tarjolla heti ykköselle
ja osa rasteista tarjosi suunnalla bingoamista rinteessä. Maasto oli raskasta
varvukkoa, vielä raskaampaa suota ja kivikkoa, joten juoksu kulki lähinnä
poluilla. Unohtamatta isoa mäkeä, joka piti kavuta alhaalta ylös, niin
karsinnassa kuin finaalissakin, viimeisen rastin ollessa Syötteen huipulla.
Oma karsintani meni hyvin, ei
kuitenkaan puhtaasti. Pummasin heti ykköstä. 100m päässä rastilta olin vielä
kartalla, mutta jotenkin sitä vain ajautuu aina pikkasen väärään paikkaan ja
rasti ei tulekkaan heti vastaan. Katastrofia ei kuitenkaan onneksi tapahtunut
ja loppu sujui paremmin, pieniä koukkuja lukuun ottamatta.
Muiltakin vuokselaisilta karsinta
sujui ilman eksymisiä ja kaikki pääsivät a-finaaliin, paitsi Liisa, joka joutui
betoniin jäädessään vain ratkaisevan yhden sekunnin finaalipaikasta.
 |
| Essin finaalin kartta. |
Finaali olikin sitten jo sunnuntaina
ja auringon paisteessa juostu rata oli vielä rankempi kuin karsinnassa. Lähtö
oli laskettelurinteen juurelta ja k-piste oli rinteessä ja siitä vielä piti
nousta ykköselle. Meillä onneksi ykkönen ei ollut aivan huipulla, kun taas
esimerkiksi pojilla ykkönen oli huipun toisella puolella ja vaihtoehtoina
reitinvalinalle olivat pehmeässä
varvukossa ja kivikossa korkeimman kohdan kiertäminen tai avointa rinnettä
huipulle nouseminen.
Itselläni sama linja jatkui kuin
karsinnassa ja ykkönen oli tälläkin kertaa kateissa. Onneksi se oli monella
muullakin samassa rinteessä ja monella muullakin kateissa, joten etsintäpartio
haravoi rinnettä jyrkänteineen ja pian sijainti varmistui ja rasti löytyi.
Loput rastit löytyivät paremmin, vaikkakin kolmoselle oli vaikea osua.
Maaliin kivutessani päässäni kävi
ajatus, että toivottavasti 10 parhaan joukossa ollaan, sillä tossu oli noussut,
mutta pummia oli tullut vähän enemmän
kuin karsinnassa. Väliaikaa hakiessa järkytys oli suuri, neljäs sija! Vaikka
vielä oli kaksi myöhemmin lähtenyttä tulematta, niin vähintään kuudes sija oli
varma. Sillä suorituksella niinkin lähelle palkintoja pääseminen oli yllätys,
mutta ilmeisesti muutkin olivat sortuneet pummailuun. Lopulta neljännen sijan varmistuessa
edes karvas tappio mitalleilta ei harmittanut, sillä erot olivat suuret ja
maasto vaikea.
 |
| Lauri rutistaa loppusuoralla pronssimitalin arvoisesti. |
Vuoksen mitallisaldoa piti yllä Lauri,
joka nappasi H20 sarjassa pronssia. Muut vuokselaiset onnistuivat
vaihtelevammin, osan jäädessä vasta viime metreillä pois plakettisijoilta ja
osan tehdessä virheitä reilusti.
Reissu oli mahtava, vaikkakin rankka,
ja oli mahtava kisailla Syötteen upeissa maisemissa!
- Essi
Tuloksia: http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2013_smpr1/
Kuvia: https://plus.google.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti