Toista kauttaan miesten yleisessä sarjassa suunnistavan Tuomas Kotron voisi sanoa olevan Kotkan lahja Suomen hiihtosuunnistuksen tulevaisuudelle. Lahjakas ja päämäärätietoinen nuorimies on tekemässä läpimurtoa Suomen, ellei jopa maailman eliittiin. Mitä miehelle kuuluu, kun ensimmäiset aikuisten EM-kilpailut ovat takana, taskusta löytyy suomenmestaruus ja MM-kilpailut kolkuttavat jo nurkan takana?
Ennen Em-kisaviikkoa oli ohjelmassa precamp Italian
Livignossa. Tavoitteena oli totutella korkeampaan ilmanalaan, sillä EM-kisat
käytäisiin 1400 metrin korkeudessa. Viikkoa ennen kisarupeamaa ei kuitenkaan
enää ihmeitä tehdä, joten valmistautuminen tapahtui melko rauhassa kevyitä
lenkkejä tehden.
Itse EM-kisat laitettiin käyntiin sprintillä. Kisa oli
luonteeltaan kaksijakoinen. Alussa oli lyhyitä teknisiä rastivälejä, joissa
ajolinjoista oli otettava kaikki mahdolliset sekunnit irti. Lopussa taas oli
erittäin suoraviivaisia ja teknisesti aika helppojakin rastivälejä.
Reitinvalintoja kisassa ei juuri tarjottu, joten aikaerot pysyivät erittäin
pieninä. Kahdella rastivälillä en itse onnistunut aivan suorimpia linjoja
löytämään, mutta kokonaisuutena kisa oli lupauksia antava ensimmäinen aikuisten
arvokisastartti. Tuloksena 19. sija +1min 11s kärjestä.
Ja kun vauhtiin oli päästy käytiinkin
jo seuraavana päivänä pitkän matkan taistoon. Pitkä matka yhteislähdöllä on
kisa, jossa on aina oma lisäjännityksensä.
Itselleni se oli kisa, johon taktiikka oli selvä. Pysy kavereiden mukana
mahdollisimman vähällä vaivalla ja keskity korjaamaan kaikki pienet virheet
pois.
Alkukolmanneksella matkasta huomasin, että nyt kulkee
suhteellisen hyvin. Hiihdin kavereiden rinnalla, jotka olivat voittaneet minua
edellispäivän sprintissä ja meno tuntui nyt helpolta heidän vauhdissa.Kun kaksi
kolmasosaa matkasta oli takana kuulin kartanvaihdossa olevani kymppisakissa. Se
oli musiikkia korville. Mieleni täytti vahva polte. Käytä tämä mahdollisuus.
Unohda kaikki muu!
Viimeisellä kolmanneksella tekemisessä säilyi hyvä kontrolli
suunnistamiseen ja myös fyysisesti energiaa riittti taistella loppuun asti. Maalissa
maatessani tunsin taputuksen selkään. Kuulin äänen: sijoituit juuri
seitsemänneksi!
Kesällä kun leirillä asetimme tavoitteita tälle kaudelle,
luki lapussani: Päästä mukaan EM-kisoihin, sekä sijoittua kerran 10 parhaan
joukkoon. Tavoite oli kivikova ja siksi sen saavuttaminen tuntuukin erityisen
hyvältä. Toisaalta nälkä kasvaa syödessä, sillä maailman parhaiden näkeminen
näin läheltä kasvattaa polttavan motivaation tulevaa ajatellen.
Pitkän matkan jälkeen pari lepopäivää tuli tarpeeseen.
Tylsää ei kuitenkaan ehtinyt tulla, sillä kisapaikan ruoan aiheuttamat vatsavaivat
pitivät jännitystä yllä.
Keskimatka oli vuorossa seuraavaksi. Itselläni oli
luottavainen tunne ja sopiva jännitys ennen kisaa.
Alkupuoliskolla kisaa kuitenkin huomasin, että tänään
puuttui helppous hiihdosta. Ehkä keli oli nihkeä, ehkä mies oli nihkeä, mutta
tunne ei ollut parhain. Sopiva sujuvuus löytyi kuitenkin suunnistukseen ja
matka eteni. Nautin kisasta, väsymyksestä huolimatta. Tuntui hienolta pakottaa
itsensä pidemmälle ja yhä pidemmälle. Loppulenkin 30 sekunnin virhe jäi kyllä
harmittamaan, mutta siitä huolimatta tuloksena 18. sija.
 |
| Kärjessä vaihtoon! |
Kisaviikon päättävään viestiin en valitettavasti
ykkösjoukkueeseen paikkaa saanut. Joku muukin oli näemmä huomannut väsymyksen
merkkejä hiihdossani. Aloitusosuudelle tunsin kuitenkin poltetta, sillä
yhteislähtö maailman parhaiden kanssa on harvinaista herkkua ja arvokas
kokemus. Kakkosjoukkue ei missään nimessä tarkoittanut etteikö viestiin olisi
lähdetty tosissaan. Linnainmaan Teron kanssa vitsailimme taktiikasta: kakkonen
on tänään ykkönen;) Itse en muista viestialoitusta aiemmin kärjessä tuoneeni,
mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Seuraavaksi suunta käy kohti 10. helmikuuta alkavia
MM-kisoja Norjan Budorissa. Tavoite on edelleen sama ja sen mahdollistamiseksi
täytyy suunnistusajattelua vielä ”kalibroida” kuluvalla viikolla Norjan
maastoja varten. Norjassa suunnistaminen tulee olemaan selkeästi teknisempää,
mitä Sveitsissä. Luottavaisin mielin lähden kohti MM-kisoja, sillä kunto ei ole
ainakaan kadonnut, siitä osoituksena viime viikonloppu ja urani ensimmäinen
suomenmestaruus SM-sprintissä;)
Tuomas Kotro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti